Ensimmäiset hampaat

Hampominen, hampaiden puhkeaminen, ensimmäiset hampaat, helvetin esikartano... eli emme enää huku vain kuolaan vaan myös kyyneliin. Alaleuassa kuultaa kaksi pienenpientä viivaa suloisesti rinta rinnan. Ei uskoisi että noin pienen ja viattoman näköinen aiheuttaisi tällaista. Ehkä niiden pienten viivojen alla onkin kaksi julmaa torahammasta, eikä somia pieniä valkeita vauvan hampaita. Se selittäisi itkun määrän. Meidän ihana aurinkoinen vauva korvautui kuolaavalla känkkäränkällä. Toisen inhottavaa oloa on niin kurja seurata. Onneksi syy kiukulle kuulsi ikenen läpi heti samantien kun kiukku alkoi, eli en joutunut arvailemaan syytä sen pidempään. Ja tänään tuon ensimmäisen viereen on ilmaantunut syyllinen numero kaksi. Valitettavasti myös kiukku on kaksinkertaistunut.

Purulelu helpottaa noin minuutin, kylmä purulelu ehkä viisi. Syömisen sijaan tänään on enimmäkseen vaan jyystetty tuttia tai purtu lusikkaa. Itkua on riittänyt ja tuntuu väärältä että Oona juuri vasta parantui flunssasta ja heti perään alkoi tällainen kurjuus. Olin toivonut että ensimmäinen hammas tulisi niin myöhään kuin mahdollista, ettei rautalisä ehtisi värjätä hampaita niin paljon. Aina ei saa mitä toivoo ja nyt pitääkin alkaa huuhtomaan suuta ja pesemään hampaita heti kun niistä vain näkyy tarpeeksi että on vain jotain pestävää. Havahduin siihen että vaikka meillä on kyllä hammasharjoja parikin valmiina en ole tajunnut vielä hankkia hammastahnaa. Lunttasin Hammaslääkäriliiton sivuilta että vauvalle suositellaan tahnaa jonka fluoripitoisuus on 1 000–1 100 ppm (parts per million) eli 0,10–0,11 % ja tahnaa pitäisi käyttää vain toisella päivän harjauskerroista. Pitänee siis suunnata kauppaan ja katsoa että koriin tulee oikeanlaista hammastahnaa.

Kai tämä tästä pian helpottaa kunhan hampaat ovat kunnolla pinnassa?

Vauva 5kk

Oona täytti korjatussa iässä 5kk pari päivää sitten. Ero 4kk vanhaan vauvaan on ollut huikea. 4 ja 5 kk välillä on tapahtunut ihmeellinen muutos pikkuisesta vauvasta kommunikoivampaan tyyppiin, joka tuntuu oppivan hurjalla vauhdilla ja ymmärtävän jo paljon.

Nyt Oona osaa jo paljon asioita
-Saa otteen varpaistaan
-Kääntyy vatsalleen ja selälleen
-Siirtelee lelua kädestä toiseen
-Vierastaa
-Potkii tavaroita
-Istuu tukien käsiinsä ja saa vängättyä itsensä istumaan jos nojaa taaksepäin. Selältään istumaan nouseminen ei vielä kuitenkaan onnistu.

Vaikka taitoja tulee kokoajan lisää tuntuu, että halua osata olisi silti paljon enemmän kuin sitä itse osaamista. Huvimestarin kaipuu on kova ja uutta tekemistä pitäisi olla jatkuvasti. Leikit kiinnostavat kokoajan enemmän ja tämän hetken suosikit ovat Körö körö kirkkoon, Tapu tapu kakkaraa ja Harakka huttua keittää. Halu päästä liikkeelle on valtava, mutta osaaminen tosiaan puuttuu, joten nyt leikkimatolla oleminen kiukuttaa helposti, kun yrityksestä huolimatta eteenpäin ei pääse.

Päiväunia Oona nukkuu yleensä kaksi tai kolme kertaa päivässä puolen tunnin pätkän. Tuntuu että mitä enemmän päiväunia saa nukutuksi niin sitä paremmin myös yöllä nukuttaa, Oona nukahtaa yleensä helposti yöunille ja nukkuu n. 10-12 tunnin unia, joko yhdellä syötöllä tai ilman syöttöä. Korviketta menee n. 7 kertaa vuorokaudessa n. 100 - 130ml kerrallaan. Vettä maistelee toisinaan, muttei voi sanoa että kyse olisi vielä varsinaisesta juomisesta. Kiinteitä syö 5 kertaa päivässä hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Puuro, hedelmät, vihannekset ja juurekset uppoavat hyvin. Kala maistuu kohtalaisesti, mutta liha paljon huonommin. Lihoista olen kokeillut kanaa ja kalkkunaa, joita toisinaan saattaa mennä hieman alas, sekä nautaa, possua ja poroa, jotka eivät uppoa ollenkaan. Voikohan kyse olla siitä että liha jää aina karkeammaksi kuin vaikka kasvikset? Miten ihmeessä lihan saa tarpeeksi hienoksi soseeksi, että se uppoaisi paremmin?

Oona kasvaa hurjaa vauhtia ja painoa on jo 7,3kg ja pituutta 64cm eli aika topakka tyttö. Pituuteen olen erityisen tyytyväinen, koska syntymäpituus oli vain 40cm. Ensimmäinen hammas on nyt puhkeamassa. Mitään ei vielä näy, mutta terävä reuna tuntuu jo. Ikeniä näyttää kovasti kutittavan ja kaikki vähänkään kovempi ja nahkeampi kelpaa natustettavaksi. Kuolaa valuu päivä päivältä enemmän, kohta varmaan hukutaan siihen.

Kaikenkaikkiaan alkaa tuntua että saadaan nyt kunnolla tutustua siihen millainen tämä meille tullut tyyppi onkaan ja täytyy sanoa, että ihan mahtava tyyppi se tuntuu olevan.

Keskonen neuvolassa

Oona on nyt korjatulta iältään 5kk vanha. Meillä olisi heti ensi kuun alussa 8kk ryhmäneuvola, mutta olemme reissussa, joten siirsin aikaa kuun loppuun. Ehtiipähän Oonakin edes vähän isommaksi. Tuntuu vähän kurjalta viedä omaa vauvaa sinne muiden samanikäisten sekaan, kun Oona on kuitenkin taidoissa ja koossa niin paljon muita jäljessä. Välillä tuntuu muutenkin kurjalta käydä neuvolassa, jossa testataan taitoja todellisen iän, eikä korjatun mukaan. Meillä on lähes joka kerta ollut eri terveydenhoitaja. Samaa ollaan nähty enimmillään 2 kertaa eivätkä nekään ole olleet peräkkäisiä käyntejä ja tuntuu että terkkareilla on niin kova kiire, että teksteihinkään ei olla ehditty tutustumaan. Sairaalasta on kyllä hienosti soitettu neuvolaan useampaankin kertaan ohjeita omalle terveydenhoitajallemme, mutta siitä ei ole juuri apua, kun emme omaa hoitajaa ole nähneet koko aikana kuin kerran.

Oonalle jäi keskosuuteen liittyen vähän tavanomaista enemmän seurattavaa ja joka kerta joudun selittämään uudelle hoitajalle mitä diagnoosit tarkoittavat, miten keskosseurannat sairaalalla on järjestetty ja mitä asioita neuvolan pitää seurata. Osa ei löydä ohjelmasta johon kasvu kirjataan keskosen omaa käyrästöä, joten sitten kasvuakin arvioidaan vähän sokkona. Onneksi Oona on saanut alun jälkeen hienosti painoa ja pituuskaan ei enää ole -2.5sd alapuolella.

Meille ei oltu edes muistettu kertoa perhevalmennuksen kolmannesta kerrasta. Sitten kun kyselin valmennuksen perään sain kuulla sen menneen jo ja että seuraavaan ryhmään ei kannata mennä koska synnytyksestä on jo ehtinyt kulua liian kauan. Pieni juttu, mutta itseäni tämä harmitti kovasti, koska olin tuota valmennusta odottanut paljon.

En kuitenkaan missään nimessä syytä näistä huonoista kokemuksista terveydenhoitajia. He eivät voi vaikuttaa siihen että saavat töitä vain lyhyinä pätkinä tai siihen että joutuvat siirtymään samassa neuvolassa hoitamaan eri alueita. Kiire varmasti rasittaa heitä vielä enemmän kuin minua se ettei Oonan tietoihin ole ehditty tutustua. On ihan ymmärrettävää, että kun joka kerta on eri hoitaja ei kukaan oikein tiedä tilannetta ja asioita jää siksi hoitamatta. Kaikesta huolimatta olen iloinen että Neuvola on kuitenkin olemassa.

Vaippavuori vähentyy

Hankimme potan n. viikko sitten. Potta oli ollut tarkoitus hankkia jo ainakin kuukauden ajan ja nyt harmittaa ettei sitä saatu aikaisemmin aikaiseksi. Olin kuvitellut että kokeilemme pottaa ja vähän tutustutaan siihen ja joskus jossain vaiheessa siihen saattaisi tullakin jotain, mutta tuskin vielä pitkään aikaan. Vähänpä tiesin.

Eka pissi pottaan tuli jo seuraavana päivänä potan oston jälkeen. Olen vienyt vauvan aina potalle kun on tullut epämääräine tunne, että nyt toisella saattaisi olla hätä. Melkein joka kerta pottaan tulee jotain ja tyttö tuntuu ilahtuvan kovasti. Turhiakin käyntejä tulee välillä. Potalla vietetään aikaa kerrallaan maksimissaan n. minuutti, paitsi jos Oonalla on isompi hätä. Eli aikaa homma ei juurikaan vie.

Meillä käytetään kertakäyttövaippoja. Vauvan syntyessä emme olleet ehtineet hankkia läheskään kaikkia vauvanvarusteita ja teholla ollessa ei tuntunut järkevältä käyttää aikaa ja jaksamista kestoihin tutustumiseen ja niiden hankkimiseen. Luonnollisesti seurauksena tästä päätöksestä on ollut aina täysi vaipparoskis, eli valtava määrä jätettä. Silti tuossa tilanteessa se oli meille ihan hyvä valinta, enkä ole jäänyt harmittelemaan ettemme sitten kestoja alkaneetkaan käyttää, kuten olin ennen synnytystä hieman ajatellut. Hienoa kuitenkin, kun niin monet tuntuvat käyttävät kestoja!

Tänään on käytössä edelleen päivän ensimmäinen vaippa. Ennen pottailua tähän mennessä päivää vaippa olisi pitänyt vaihtaa jo ainakin pariin otteeseen. Eli vaikka jätettä edelleen tietysti tulee on määrä vähentynyt ja myös vaippoja tarvitsee ostaa vähemmän.

Vauva sairastaa

Kuten jo viimeksi kirjoitin meille saapui ikäväksi vieraaksi flunssa. Valitettavasti Oonakin sairastui. Onneksi hänelle ei ole noussut varsinaista kuumetta vaikka pientä lämpöä onkin. Tuntuu kuitenkin kurjalta kuunnella toisen yskimistä ja aivastelua. Toisaalta onneksi tyttö aivastelee ahkerasti, niin että nenä pääasiassa pysyu hyvin auki. Yön jäljiltä kuulosti kuutenkin hyvin tukkoiselta joten yritin helpottaa tilannetta Nenä Fridalla, joka ei valitettavasti tällä kertaa juurikaan auttanut. Muuten Frida on mielestäni ihan huikean hieno yksinkertainen keksintö, joka toimii tosi hyvin. Edellisen flunssan aikaan siitä oli valtavasti apua, kun Oona ei vielä juurikaan aivastellut ja jos aivasteli niin niillä söpöillä pienillä aivastuksilla ei kyllä saanut vielä mitään liikkeelle.

Päädyin eilen antamaan myös pienen annoksen nestemäistä Panadolia, kun alkoi vaikuttamaan että tytön olo on niin kurja. En mielelläni lääkitsisi noin pientä ja aioinkin aluksi jättää lääkkeen antamatta. Tein kuitenkin selkeästi hyvän valinnan koska noin 30 minuuttia lääkkeen jälkeen tyttö vaikutti paljon tyytyväisemmältä omalta itseltään. Yleisvointi vauvalla on hyvä ja ruoka ja maito maistuu, joten en ole huolissani. Ikääkin alkaa olla kohta lasketusta ajastakin jo 5 kk. eli sairastetaan rauhassa kotona. Alle 3kk vanhan kuumeen vuoksihan pitää aina ottaa yhteys lääkäriin. Ei siksi että itse kuume olisi vaarallinen, vaan ettei sen taustalla piile mitään vaarallisempaa.

Koirien vuoksi meidän on pakko kipeänäkin käydä ulkona. Tuntuu kurjalta viedä kipeää lasta ulos, mutta onneksi vaatteet on keksitty ja ulkona on kuitenkin vielä lämmin. Onneksi Roope hoitaa aamun ulkoilun niin riittää että kahdestaan ollessamme käymme vain kerran. Illalla sitten taas toinen voi jäädä Oonan kanssa sisälle, kun toinen ulkoiluttaa koirat.

Flunssaisena vauvan kanssa

Nyt tuntuu syksyltä. Ulkona on viileämpi ja olen kaivanut esiin täkit ja villasukat. Vatsin iso osa vilun tunteesta johtunee kuitenkin minuun iskeneestä flunssasta. Tunsin eilen ensimmäiset oireet. Ääni tuntui käheältä ja kurkku kipeältä. Tänään pää on ollut kipeä, hampaisiin ja niveliin särkee ja kuumetta on 38 astetta, joka tuntuu tällä hetkellä tosi paljolta.

Äitiysloman pomoni ei kuitenkaan ole kuullut sairaslomasta ja vaati hoitoa ja hauskuutusta entiseen malliin. Olen mennyt tänään sieltä missä aita on matalin. Syöttänyt niitä ruokia joiden tiedän maistuvan hyvin ja antanut nukahtaa päiväunille tuttipullo suussa, että tyyppi varmasti nukahtaisi. Päiväunet olenkin käyttänyt siihen että olen maannut sohvalla ja toivonut ettei Oona herää ihan vielä. Tuntuu että olen tänään loistanut äitinä lähinnä surkeudellani.

Roope tuli kotiin ja toi buranaa, jos se helpottaisi päänsärkyä edes hieman ja kun totesin etten millään jaksa tehdä ruokaa tuo enkeli sanoi että oli jo suunnitellutkin että voitaisiin tilata jotain valmista kotiin. Tuo vastasi kuumeiselle kodinhengettärelle kauneinta rakkausrunoa.

Eka kerta potalla

Potan ostaminen on ollut jo pitkään suunitelmana, mutta ikinä kaupassa sitä vaan ei ole muistanut. Olin ajatellut että meille tulee harmaa Baby Björnin potta. Kävimme Ikeassa ja siellä myytiin pottia. Väri on ruma, mutta muuten potta vaikutti ihan asiansa ajavalta joten päätimme ottaa sen niin saadaan asia kuntoon.

Eilen Oona jo koeistui potan, mutta mitään ei vielä tullut. Tänään kuitenkin saatiin jo useammat pisut ja yhdet kakat aikaiseksi eli pottailu lähti mukavasti alkuun. Tietenkään kyse ei ole siitä että Oona olisi vielä oppimassa oikeasti kuivaksi, vaan onnistuin vain viemään hänet potalle oikealla hetkellä. Ainakin toistaiseksi potta vaikuttaa olevan Oonan mielestä tosi kiva juttu, koska kehuja saaliista taitaa olla kiva kuunnella.

Kyselin hieman omilta vanhemmiltamme miten kuivaksi oppiminen on meillä tai sisaruksilla sujunut. Vaihtelu tuntuu olleen aika isoa. Kun yhdellä lapsella vaippoja ei ole käytetty ollenkaan muuten kuin kylässä ja yksi on oppinut kuivaksi vuodessa niin yksi on sitten kieltäytynyt potasta kokonaan ja suostunut istumaan myöhemminkin vain pytyllä ja oppinut kuivaksi vasta lähemmäs kolmivuotiaana.

Tätä sekalaista otantaa pohdittuanu päätinkin edetä sen mukaan mikä tuntuu oikealta tämän vauvan kanssa. Totutellaan pottaan ja katsotaan miten menee. Olen varautunut siihen että viimeistään sitten kun vauva lähtee kävelemään pottailusta tulee paljon haastavampaa. Toivotaan parasta, mutta hyväksytään epäonnistumiset mukisematta ja torumatta.

Helle ja unettomat yöt

Me tulimme takaisin mökiltä. Helle palasi myös ja toi mukanaan unettomat yöt. Oona joka normaalisti nukkuu vähintään 9 tuntia putkeen heräilee nyt jatkuvasti ja ährää unissaankin niin etten osaa itse nukkua. Jouduin kääntämään vauvaa useampaan kertaan yössä oikeinpäin. Milloin hän oli mahallaan jumissa jalka pinnojen välissä niin ettei enää päässyt selälleen. Milloin pää jalkopäädyssä kolisemassa. Tämä alkaa muistuttamaan ihan ensimmäisiä kuukausia syntymän jälkeen, kun Oona piti keskosääntä nukkuessaan niin että nukkuminen samassa huoneessa oli mahdotonta. Joskin silloin tyyppi makasi kyllä millilleen siinä mihin hänet sattui laskemaan.

Aloin vakaasti harkitsemaan unipussin esiin kaivamista jos se rauhoittaisi menoa. Toisaalta Oona nukkuu nyt vaippasiltaan kuumuuden vuoksi ja lisää lämpöä neiti tuskin ainakaan tarvitsee. En ole siis käyttänyt unipussia vielä kertaakaan vaan vaihdellut lämpötilan mukaan haalarin, lyhythihaisen haalarin, bodyn ja vaippapepun välillä.

Tällä säällä ei auta edes mainio whisbear, joka yleensä auttaa öiseen rauhattomuuteen. Nyt on aivan sama onko nalle suhisemassa vai ei. Enkä ihmettele, koska tukalaa oloaanhan vauva heräilee. Toisaalta huonojen yöunien seurauksena saan nauttia hämmentävän pitkistä vapaahetkistä päivän aikana kun Oona nukkuu tavallista pidempiä päiväunia. Välillä pitää ihan kurkata onko vauva edes hengissä, kun päiväunet saattavatkin kestää tunnin.

Meillä syödään soseita

Nykyisin neuvolassakin suositellaan sormiruokailua. Meillä kuitenkin syödään soseita. Sormiruokaileva lapsi oppii näppärästi ruokaillessa käsien ja suun motoriikkaa. Miksi sitten syötän soseita, vaikka pidän sormiruokailua hyvänä ja jopa ehkä hieman parempana vaihtoehtona? Meidän vauvamme joutui aloittamaan kiinteiden syömisen jo alle 3 kk vanhana, eli korjatulta iältään n. 1 kk ikäisenä. Voitte kuvitella millaiset kuukauden ikäisen valmiudet ovat sormiruokailuun... niitä ei yksinkertaisesti ole. Kiinteitä ja erityisesti lihaa piti kuitenkin saada kuvioihin aikaisin paitsi kasvun turvaamiseksi niin myös raudan saannin vuoksi. Lisäksi rautalisä aiheutti pahoja ilmavaivoja ja kiinteiden syöminen raudan kanssa yhtäaikaa helpotti vatsakipuja ja vähensi itkuisuutta huomattavasti. Siksi meillä aloitettiin syömään sosetta.

Ensimmäisillä kerroilla mahaan tuskin päätyi juuri lainkaan ruokaa. Myöhemmin Oona alkoi imemään lusikkaa kuten tuttia. Soseita oli syöty jo kuukausi ennenkuin suun motoriikka oli sillä tasolla, että lusikka oikeasti meni suuhun ilman imemistä. Vieläkään Oona ei istu niin tukevasti että voisimme kokeilla sormiruokailua. Oona on istunut syöttötuolissa mökillä muutamia kertoja, mutta kotiin tuolia ei ole vielä hankittu. Syöttötuolin hankkiminen on kuitenkin seuraavana to do-listalla.

Mitä meillä syödään tällä hetkellä? Emme vieläkään syö viittä kiinteää ateriaa päivässä, mutta tarkoitus olisi ottaa viiden ateria kuvioihin pian. Tässä ei kyse ole enää missään määrin Oonasta vaan ihan äidin laiskuudesta. Iltaisin tuttipullon lisäksi syöttäminen tuntuu vaivalloiselta, koska sitten iltapesut olisi pakko tehdä uudestaan. Meidän pitää varmaan muuttaa iltarutiinejamme ja ruveta jatkossa syömään iltapala ennen iltapesuja. Aamiaispuuroa olen alkanut keittämään vasta vastikään. aiemmin annoin vielä velliä. Nyt oona on kuitenkin jo pystynyt syömään sen verran karkeampiakin soseita että ajattelin että puurokin voisi mennä. Lihaa on tarjolla yhdellä aterialla, yhdellä juureksia tai kasviksia ja iltapalalla joko puuroa ja hedelmäsosetta tai pelkkää hedelmää. Tähän mennessä kaikki muu on uponnut ainakin melkohyvin paitsi parsakaali. Aion jatkossakin silti tarjota parsakaaliakin, ehkä maku on sen verran vahvempi, että Oonalla kestää hetken tottua siihen. Puuron keittäminen tuntuu vieäkin melko tyhmältä, koska vaikka keitänkin vain puolen desin annoksen jää osa silti syömättä. Ruokahävikin määrä kasvaa väkisin vauvan kanssa. Voin vain kuvitella kuinka kauhistelen roskiin päätyvän ruuan määrää kunhan aloitamme sormiruokailun. Toisaalta koirat varmaan imuroivat melkein kaiken mitä maahan putoaa.

Ajatuksenani on että kunhan Oona vain osoittaa olevansa valmis sormiruokailemaan niin haluan ainakin kokeilla myös sitä. Ennen synnytystä olin nimittäin ajatellut että olisin aloittanut suoraan täysimetyksen jälkeen sormiruoan tarjoilemisen. Aina kaikki ei kuitenkaan mene niinkuin on suunnitellut ja nyt meillä edetään näin.

Vanhassa vara parempi

Varsinkin nyt kesällä on ihanaa käydä mökillä. Meillä on oma mökki, mutta vietämme aikaa myös oman mökkimme lähellä minun vanhempiemme mökillä. Välillä on ihana nauttia lastenhoitoavusta ja vaikka päästä yhdessä saunaan.

Meillä on mökillä onneksi lähes kaikki tarpeellinen: sänky, sitteri, vaunut jne. eli mitään isompia tavaroita ei tarvitse onneksi kuljettaa mukana. Pienemmät tavarat kuitenkin joutuu muistamaan joka kerta. Mökillä olevat vauvantarvikkeet ovat pääasiassa minun ja/tai sisarusten vanhoja... eli kuluneita, käytettyjän ja 40-20 vuotta vanhoja. Hienosti niillä silti pärjätään. Esimerkiksi syöttötuoli on jo 40 vuotta vanha ja ollut välillä toisessa perheessä lainassakin. Tuoli onkin ollut käytössä ainakin seitsemällä vauvalla. Ihme että on vielä niinkin hyvässä kunnossa kuin on. Kyseessä on Niemen tehtaan Peippi 613 tuoli. Tuolin etuosan helmet on kuitenkin poistettu jo vuosia sitten. Selkeästi ajaton ja kestävä tuoli kyseessä. tällaisen voisin haluta kotiinkin, mutta ilmeisesti näitä ei enää tehdä toisaalta Kaluste Niemen Vesseli syöttötuoli vaikuttaa varsin saman tyyppiseltä.

Ihana että vanhemmat ovat säästäneet tarvikkeet lapsenlapsia ajatellen. Onneksi he myös ovat valinneet pääasiassa varsin hillittyjä vaihtoehtoja, kuten puuta ja valkoista, vaikka varsinkin vanhimpien sisarusten lapsuudessa räikeät värit ovat olleet muotia.

Nokkosrokko

Oonalle nousi eilen näppyjä. Pelkästään yhdessä jalassa on jo n. 30 punaista näppylää.  Koko vauvasta en edes ruvennut niitä laskemaan. Koska yleisvointi on hyvä ja kuumetta ei ollut olen taipuvainen epäilemään että kyseessä on nokkosrokko eli urtikaria. Joillekin pelkkä kuumuus voi aiheuttaa urtikariaa, mutta usein kyseessä on reaktio esimerkiksi hyönteisen puremaan tai johonkin ruoka-aineeseen. Nyt on kuuma, on hyttysiä ja lisäksi Oona maisteli eilen ensimmäistä kertaa omenaa. Omena onkin yksi tavanomaisimmista urtikarian aiheuttajista.

Itsekin olen saanut nokkosrokon muutamia kertoja. Kaikki kerrat ovat olleet kuumalla säällä kun olen syönyt jotain mausteisempaa. En kuitenkaan ole allerginen millekään ruoka-aineelle. Toivon siis ettei nytkään kyseessä olisi  varsinainen allergia vaan samanlainen reaktio kuin mitä itsekin olen aiemmin saanut.

Allergian lisäksi toinen epämieluisa vaihtoehto olisi jokin rokko. Tyttöhän ei ole ehtinyt vielä saada rokotusta vihuri- tai tuhkarokkoa vastaan. Onneksi molemmat alkavat olla niin harvinaisia, etten pidä niitä todennäköisinä. Toisaalta näppyihin ei ole myöskään muodostunut vesirokolle tyypillistä nesteen täyttämää rakkulaa. Näpyt eivät ole enterorokon tyypillisissä paikoissa ja vauvarokkoon kuuluu edeltävästi kova kuume. Pidän siis nokkosrokkoa todennäköisempänä vaihtoehtona ja jatkan rauhassa tilanteen seuraamista. Näppylöiden ja ihottumien tunnistaminen on ihmeen vaikeaa vaikka niitä on nähnyt kuinka paljon. Tällä kertaa kuitenkin melkein vannon että kyse on nokkosrokosta.

Vauva mukana pidemmällä automatkalla

Lähdimme kuumuutta karkuun kaupungista mökille. Valitettavasti matka mökille Helsingistä vie noin 6 tuntia, joten vauvan kanssa lähtö vaatii aina hieman enemmän kuin vain sen että hyppäisimme autoon. Pikkutyyppi on onneksi melko hyvä matkustaja, ainakin jos matkan suunnittelee oikein.

Autoilu on aiheuttanut muutamia tilanteita joita ei tule ikävä. Esimerkkinä nälkäänsä itkevän vauvan kanssa seisoskelu metsäautotien haarassa kaukana lähimmästä paikasta, jossa voisi lämmittää maitoa. Sain lopulta pullon tarpeeksi lämpimäksi paitani sisällä. Olen kuitenkin sen jälkeen pitänyt mukana hand warmer pusseja, joilla hätätilassa saa lämmitettyä pullon.

Olen aiemmin pitänyt enemmän pienistä huoltoasemista ja vierastanut jättimäisiä isojen ketjujen huoltokomplekseja. Vauvan syntymän jälkeen olen kuitenkin huomannut abc-asemien autuuden. Tilava vaipanvaihtopiste hyvillä laskutiloilla ja helposti löytyvä mikro ovat nousseet hyvän huoltoaseman tunnusmerkeiksi ohi bensan hinnan ja herkullisten leivonnaisten.

Lähdön ajoittaminen on ehkä merkittävin asia matkan vaivattomuuden turvaamiseksi. Meille paras aika lähdölle on ollut ensimmäisten päiväunien aikaan. Usein on käynyt niin että Oona nukkuu ikäänkuin kahdet päiväunet putkeen ja ehdimme ajaa jo varsin pitkälle ennen kuin hän ilmoittaa pysähdyksen tarpeesta. Kun pysähdymme vaihdamme vaipan, syötämme ja annamme vauvan olla mahdollisimman paljon selällään tai suorana. Kun lähdemme jatkamaan annamme Oonalle lelun tutkittavaksi, koska hän ei yleensä nukahda heti ja ilman tekemistä kiukku alkaa varsin pian. Käytännössä Oona kuitenkin nukkuu suurimman osan automatkasta, jos vain osaamme toimia oikein ja oikeaan aikaan. Vaikeinta onkin etupenkiltä käsin osata arvioida mitä takapenkkiläisen mielessä liikkuu. Toisinaan sattuu edelleen virhearvioita ja mökkimatkalla joudutaankin pysähtymään vaikka useammin tavanomaisen 1 tai 2 kerran sijaan.

Helpointa on kun olemme koko perhe yhdessä liikenteessä. Roope yleensä ajaa ja minä istun pelkääjänpaikalla. Onneksi omaa tuoliani saa vedettyä niin taakse, että tarvittaessa voin kurottaa antamaan Oonalle pudonneen tutin tai lelun. Emme ole käyttäneet tuttia kovin paljoa, mutta automatkalla Oona saa pitää sitä kokoajan.

Imetyspettymys

Ennen synnytystä tiesin varmaksi että imetän ja että haluan imettää pitkään. Pidän äidinmaitoa vauvan parhaana ravintona ja imettämistä merkittävänä vuorovaikutustilanteena. Ajattelin että saan kyllä imetyksen sujumaan, vaikka tulisikin hankaluuksia, onhan minulla imetysohjaajan koulutuskin. Maitoakin alkoi herumaan synnytyssalissa jo varsin hyvin.

Tulos: vauvaa ei ole imetetty yhden yhtä päivää.

Syöttöpunnitusten mukaan suurin imetty määrä 2kk aikana oli 10ml, joka sekään ei oikeastaan ollut vauvan imemisen tulosta vaan vain sitä mitä rinnoista sattui valumaan. Vauva sai kyllä ensin nenämahaletkun ja sitten pullon kautta äidinmaitoa ensimmäiset 2 kk. joista toisen kuukauden aikana jouduin antamaan maidon lisänä myös korviketta. Lopulta en saanut pumpulla herumaan enää yhtään mitään ja maidontulo hiipui, vaikka pumppasin 12 kertaa vuorokaudessa ja lisäksi lypsin käsin että saisin stimuloitua rintaa paremmin. Toivoin että olisin saanut ylläpidettyä maidontulon siihen asti kun vauva kykenisi imemään. En onnistunut. Koin itseni epäonnistuneeksi. Myöhemmin ymmärsin että vaikka imetys epäonnistui niin minä en epäonnistunut.

Pettymys on vähitellen helpottanut, vaikka vauva saakin pelkkää korviketta. On ollut helpottava huomata, että vauva kasvaa hyvin korvikkeellakin eikä ole ainakaan vielä sairastellut tai ollut allerginen millekään. Koen silti hieman hävettävänä pullon esiin kaivamisen, kun vauva näyttää vielä kovin pieneltä. Toisaalta sillä mitä muut asiasta ajattelevat ei ole lopulta hirveästi merkitystä. Pääasia lienee, että vauva saa ruokaa.

En onnekseni ole joutunut kuulemaan juurikaan huomautteluja korvikkeesta. Vaikka olen periaatteessa samaa mieltä tuntuu kuitenkin pahalta kuulla, kun jotkut ylistävät imettämistä ja äidinmaidon ylivertaisuutta. Kukapa ei haluaisi tarjota omalle lapselleen parasta. Välillä tuntuu että rivien välistä vihjataan että olisin voinut kuitenkin yrittää enemmän, mutta vähitellen olen taipunut ajattelemaan että en olisi. Vaikka joku muu saakin ylläpidettyä maidontuloa pumppaamalla ei se tarkoita että sama toimisi kaikille. Minulle se ei toiminut. Itselläni maitoa kyllä alkoi herumaan helposti, joka kerta kun vauvaa yritin imettää, mutta siitä ei ollut apua kun toinen ei pystynyt imemään. Pumpulle maitoa taas herui alusta alkaen huonosti.

Vaikka imettäminen olisi helpompaa minulle ja vauvallekin parempi vaihtoehto on pulloruokinnasta kuitenkin ollut myös hyötyä. Jouduin sairaalaan kuukauden päästä synnytyksestä kaavintaan, kun istukkaa olikin jäänyt sisään. Oli valtavan helpottavaa tietää että isä pystyy kyllä hoitamaan vauvan hienosti ilman minua pullolla ja lypsetyllä maidolla. Muutenkin on ollut hienoa että isä on saanut olla enemmän mukana vauvan syöttämisessä, kun minulla ei ole ollut mahdollisuutta tissimonopoliin. En ole myöskään joutunut missään vaiheessa uhraamaan ajatustakaan sille saako vauva tarpeeksi ravintoa, koska näen joka kerta kuinka paljon maitoa menee.

Vaikka en usko että olisin itse imetysohjauksesta hyötynyt niin koin hieman hämmentäväksi ettei minulle edes tarjottu imetysohjausta sairaalassa tai neuvolassa vaikka kerroin molemmissa imetyksen ja maidontuoton ongelmista.

Loruja vauvalle

Olen pyrkinyt laulamaan ja loruttelemaan vauvan kanssa päivittäin. Omasta lapsuudestani minulla oli jo hyvä repertuaari erilaisia loruja ja lauluja, tai niin kuvittelin. Päivittäin lorutellessa omat vanhat alkavat kuitenkin äkkiä tuntua aika tylsiltä. Etsin siis netistä ja kirjoista lisää. Oli jännä huomata että joistain loruista on useita eri variaatioita. Ilmeisesti eri puolilla suomea samaa lorua on loruteltu hieman eri tavoin ja yksi loru voikin toisaalla olla laulu, rikkaus tämäkin! Paljon erilaisia loruja ja lauluja ollaan kokeiltu, mutta tässä meidän suosikkimme sellaisilla sanoilla kun minä olen ne oppinut. Kummasti nämä suosikit ovat kuitenkin niitä omasta tai sisarusten lapsuudesta tuttuja.

Laulut

Peruna
Peruna on pyöreä

Peruna on soikea

Peruna on ruoka ihan oikea

Perunaa kun syödä saa

voimia se kasvattaa

Suureksi saa sinut pieni peruna

Perunan kun suuhun vie

sillä alkaa pitkä tie

Vatsassa sen paras paikka eikös lie

Hei hei peruna!

Popsi popsi porkkanaa
Popsi popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa

Nami nami nami nami porkkanaa, hampaita se vahvistaa

Haukkaa haukkaa hedelmää, omenaa tai päärynää

Nami nami nami nami hedelmää, omenaa tai päärynää

Maista maista mansikkaa, sitä ei voi vastustaa

Nami nami nami nami mansikkaa, sitä ei voi vastustaa

Popsi popsi porkkanaa, maista maista mansikkaa

Haukkaa haukkaa hedelmää, vitamiinit sulle jää

Hämä hämähäkki

Hämä hämähäkki kiipes langalle

Tuli sade rankka hämähäkin vei

Aurinko armas kuivas satehen

Hämä hämähäkki kiipes uudelleen

Muura muurahainen kortta kuljettaa

Ahkerasti aina työssä ahertaa

Kohta on valmis keko komea

Muura muurahainen kortta kuljettaa

Heinä heinäsirkka soittaa viuluaan

Heinikossa hyppii sinne tänne vaan

Pieni sinikello käypi uinumaan

Heinä heinäsirkka soittaa viuluaan

Hämäläisten härkätie
Tuu tuu tupakkarulla mistäs tiesit tänne tulla?

Tulin pitkin Turuntietä, hämäläisten härkätietä

Mistäs tunsit meidän portin? Siitä tunsin uuden portin

Haka alla, pyörä päällä, karhuntalja portin päällä 

Leijonaa mä metsästän
Leijonaa mä metsästän, leijonaa mä metsästän

Tahdon saada suuren, tahdon saada suuren

Enkä pelkää ollenkaan, enkä pelkää ollenkaan

Edessä on heinikko, edessä on heinikko

Tiheä, viiltävä heinikko. Tiheä, viiltävä heinikko
Sitä ei voi kiertää, sitä ei voi kiertää
Sitä ei voi alittaa, sitä ei voi alittaa
Sitä ei voi ylittää, sitä ei voi ylittää
Täytyy mennä läpi, täytyy mennä läpi
Viuh viuh viuh viuh

Leijonaa mä metsästän...
Tahdon saada suuren...
Enkä pelkää ollenkaan...
Edessä on suo...
Märkä, upottava suo...
Sitä ei voi kiertää...
Sitä ei voi alittaa...
Sitä ei voi ylittää...
Täytyy mennä läpi...
Lits läts lits läts

Leijonaa mä metsästän...
Tahdon saada suuren...
Enkä pelkää ollenkaan...
Edessä on vuori...
Vuoressa on luola...
Pimeä, syvä luola...
Sitä ei voi kiertää..
Sitä ei voi alittaa...
Sitä ei voi ylittää...
Täytyy mennä sisään...
Jotain pehmoista...
Jotain karvaista...
IIK LEIJONA!...

Ovi auki...
Ovi kiinni...
Vihdoin kotona...

Lorut

Aurinko aurinko lettuja paistaa
Aurinko aurinko lettuja paistaa
Hauska on auringon lettuja maistaa
Kiipeän puuhun, pistelen suuhun
Loput voin heittää ukolle kuuhun
Sitten käynkin nukkumaan
Pikkuinen masuni pullollaan

Vedetään nuottaa
Veetään nuottaa
Saahaan kalaa
Kissoille kiisket
Koiralle kuoreet
Isot kalat myydään
Pienet kalat syyvään
Kups kala konttiin

Körö körö kirkkoon
Körö körö kirkkoon
Papinmuorin penkkiin
Ruskealla ruunalla
Valkealla varsalla
Kolipäällä koiralla
Kirjavalla kissalla
Pikipäällä pässillä
Lauhkealla lampaalla
Pom pom pom
Iso kivi tiellä!

Harakka huttua keittää
Harakka harakka huttua keittää
Hännällänsä hämmentää
Nokallansa koitteloo
Vieraitansa vuotteloo
Antaa tuolle
Antaa tuolle
Antaa tuolle
Antaa tuolle
Vaan tälle ei riittänytkään
Lähtee vettä hakemaan
Kaivoansa kokemaan
Missä kaivo, tässä kivi
Täällä kaivo kainalo!

Konkkis koira
Konkkis konkkis
Koira metsään menee
Kipikapi kipikapi
Koira kotia tulee

Haukka loru
Liitää laataa
Kiitää kaataa
Tekee pesää
Kaiken kesää
Kups kainalohon

Tapu tapu kakkaraa
Tapu tapu kakkaraa
Suolaisia, makoisia
Tuokin puikin piikillä
Laitan kakut uuniin
Kenelle ne annan?
Sinulle ne kannan!

Sormien keskustelu
Mennään syömään, mennään syömään sanoo nämä kaks kaks
Mennään vaan, mennään vaan sanoo nämä kaks kaks
Mitä syödään, mitä syödään? Sanoo nämä kaks kaks
Äidin kaapista, äidin kaapista. Sanoo nämä kaks kaks
Mepä kannellaan, mepä kannellaan! Sanoo nämä kaks kaks
Mennään nukkumaan, mennään nukkumaan sanoo kaikki kymmenen
Ja niin he menivät

Loruihin kuuluvia liikkeitä olen muokannut vauvalle sopivaksi. Esimerkiksi Harakka lorussa hämmennän kämmenen sijaan vauvan masua ja jaan sormien sijaan hutun raajoille ja pää jätän ilman. Körö körö kirkkoon leikissä köröttelemme vielä hyvin varovasti ja sen sijaan, että lapsi laskettaisiin lopussa polvien väliin kallistankin vauvaa eteenpäin.