Imetyspettymys

Ennen synnytystä tiesin varmaksi että imetän ja että haluan imettää pitkään. Pidän äidinmaitoa vauvan parhaana ravintona ja imettämistä merkittävänä vuorovaikutustilanteena. Ajattelin että saan kyllä imetyksen sujumaan, vaikka tulisikin hankaluuksia, onhan minulla imetysohjaajan koulutuskin. Maitoakin alkoi herumaan synnytyssalissa jo varsin hyvin.

Tulos: vauvaa ei ole imetetty yhden yhtä päivää.

Syöttöpunnitusten mukaan suurin imetty määrä 2kk aikana oli 10ml, joka sekään ei oikeastaan ollut vauvan imemisen tulosta vaan vain sitä mitä rinnoista sattui valumaan. Vauva sai kyllä ensin nenämahaletkun ja sitten pullon kautta äidinmaitoa ensimmäiset 2 kk. joista toisen kuukauden aikana jouduin antamaan maidon lisänä myös korviketta. Lopulta en saanut pumpulla herumaan enää yhtään mitään ja maidontulo hiipui, vaikka pumppasin 12 kertaa vuorokaudessa ja lisäksi lypsin käsin että saisin stimuloitua rintaa paremmin. Toivoin että olisin saanut ylläpidettyä maidontulon siihen asti kun vauva kykenisi imemään. En onnistunut. Koin itseni epäonnistuneeksi. Myöhemmin ymmärsin että vaikka imetys epäonnistui niin minä en epäonnistunut.

Pettymys on vähitellen helpottanut, vaikka vauva saakin pelkkää korviketta. On ollut helpottava huomata, että vauva kasvaa hyvin korvikkeellakin eikä ole ainakaan vielä sairastellut tai ollut allerginen millekään. Koen silti hieman hävettävänä pullon esiin kaivamisen, kun vauva näyttää vielä kovin pieneltä. Toisaalta sillä mitä muut asiasta ajattelevat ei ole lopulta hirveästi merkitystä. Pääasia lienee, että vauva saa ruokaa.

En onnekseni ole joutunut kuulemaan juurikaan huomautteluja korvikkeesta. Vaikka olen periaatteessa samaa mieltä tuntuu kuitenkin pahalta kuulla, kun jotkut ylistävät imettämistä ja äidinmaidon ylivertaisuutta. Kukapa ei haluaisi tarjota omalle lapselleen parasta. Välillä tuntuu että rivien välistä vihjataan että olisin voinut kuitenkin yrittää enemmän, mutta vähitellen olen taipunut ajattelemaan että en olisi. Vaikka joku muu saakin ylläpidettyä maidontuloa pumppaamalla ei se tarkoita että sama toimisi kaikille. Minulle se ei toiminut. Itselläni maitoa kyllä alkoi herumaan helposti, joka kerta kun vauvaa yritin imettää, mutta siitä ei ollut apua kun toinen ei pystynyt imemään. Pumpulle maitoa taas herui alusta alkaen huonosti.

Vaikka imettäminen olisi helpompaa minulle ja vauvallekin parempi vaihtoehto on pulloruokinnasta kuitenkin ollut myös hyötyä. Jouduin sairaalaan kuukauden päästä synnytyksestä kaavintaan, kun istukkaa olikin jäänyt sisään. Oli valtavan helpottavaa tietää että isä pystyy kyllä hoitamaan vauvan hienosti ilman minua pullolla ja lypsetyllä maidolla. Muutenkin on ollut hienoa että isä on saanut olla enemmän mukana vauvan syöttämisessä, kun minulla ei ole ollut mahdollisuutta tissimonopoliin. En ole myöskään joutunut missään vaiheessa uhraamaan ajatustakaan sille saako vauva tarpeeksi ravintoa, koska näen joka kerta kuinka paljon maitoa menee.

Vaikka en usko että olisin itse imetysohjauksesta hyötynyt niin koin hieman hämmentäväksi ettei minulle edes tarjottu imetysohjausta sairaalassa tai neuvolassa vaikka kerroin molemmissa imetyksen ja maidontuoton ongelmista.