Autoilu on aiheuttanut muutamia tilanteita joita ei tule ikävä. Esimerkkinä nälkäänsä itkevän vauvan kanssa seisoskelu metsäautotien haarassa kaukana lähimmästä paikasta, jossa voisi lämmittää maitoa. Sain lopulta pullon tarpeeksi lämpimäksi paitani sisällä. Olen kuitenkin sen jälkeen pitänyt mukana hand warmer pusseja, joilla hätätilassa saa lämmitettyä pullon.
Olen aiemmin pitänyt enemmän pienistä huoltoasemista ja vierastanut jättimäisiä isojen ketjujen huoltokomplekseja. Vauvan syntymän jälkeen olen kuitenkin huomannut abc-asemien autuuden. Tilava vaipanvaihtopiste hyvillä laskutiloilla ja helposti löytyvä mikro ovat nousseet hyvän huoltoaseman tunnusmerkeiksi ohi bensan hinnan ja herkullisten leivonnaisten.
Lähdön ajoittaminen on ehkä merkittävin asia matkan vaivattomuuden turvaamiseksi. Meille paras aika lähdölle on ollut ensimmäisten päiväunien aikaan. Usein on käynyt niin että Oona nukkuu ikäänkuin kahdet päiväunet putkeen ja ehdimme ajaa jo varsin pitkälle ennen kuin hän ilmoittaa pysähdyksen tarpeesta. Kun pysähdymme vaihdamme vaipan, syötämme ja annamme vauvan olla mahdollisimman paljon selällään tai suorana. Kun lähdemme jatkamaan annamme Oonalle lelun tutkittavaksi, koska hän ei yleensä nukahda heti ja ilman tekemistä kiukku alkaa varsin pian. Käytännössä Oona kuitenkin nukkuu suurimman osan automatkasta, jos vain osaamme toimia oikein ja oikeaan aikaan. Vaikeinta onkin etupenkiltä käsin osata arvioida mitä takapenkkiläisen mielessä liikkuu. Toisinaan sattuu edelleen virhearvioita ja mökkimatkalla joudutaankin pysähtymään vaikka useammin tavanomaisen 1 tai 2 kerran sijaan.
Helpointa on kun olemme koko perhe yhdessä liikenteessä. Roope yleensä ajaa ja minä istun pelkääjänpaikalla. Onneksi omaa tuoliani saa vedettyä niin taakse, että tarvittaessa voin kurottaa antamaan Oonalle pudonneen tutin tai lelun. Emme ole käyttäneet tuttia kovin paljoa, mutta automatkalla Oona saa pitää sitä kokoajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti