Ensimmäiset hampaat

Hampominen, hampaiden puhkeaminen, ensimmäiset hampaat, helvetin esikartano... eli emme enää huku vain kuolaan vaan myös kyyneliin. Alaleuassa kuultaa kaksi pienenpientä viivaa suloisesti rinta rinnan. Ei uskoisi että noin pienen ja viattoman näköinen aiheuttaisi tällaista. Ehkä niiden pienten viivojen alla onkin kaksi julmaa torahammasta, eikä somia pieniä valkeita vauvan hampaita. Se selittäisi itkun määrän. Meidän ihana aurinkoinen vauva korvautui kuolaavalla känkkäränkällä. Toisen inhottavaa oloa on niin kurja seurata. Onneksi syy kiukulle kuulsi ikenen läpi heti samantien kun kiukku alkoi, eli en joutunut arvailemaan syytä sen pidempään. Ja tänään tuon ensimmäisen viereen on ilmaantunut syyllinen numero kaksi. Valitettavasti myös kiukku on kaksinkertaistunut.

Purulelu helpottaa noin minuutin, kylmä purulelu ehkä viisi. Syömisen sijaan tänään on enimmäkseen vaan jyystetty tuttia tai purtu lusikkaa. Itkua on riittänyt ja tuntuu väärältä että Oona juuri vasta parantui flunssasta ja heti perään alkoi tällainen kurjuus. Olin toivonut että ensimmäinen hammas tulisi niin myöhään kuin mahdollista, ettei rautalisä ehtisi värjätä hampaita niin paljon. Aina ei saa mitä toivoo ja nyt pitääkin alkaa huuhtomaan suuta ja pesemään hampaita heti kun niistä vain näkyy tarpeeksi että on vain jotain pestävää. Havahduin siihen että vaikka meillä on kyllä hammasharjoja parikin valmiina en ole tajunnut vielä hankkia hammastahnaa. Lunttasin Hammaslääkäriliiton sivuilta että vauvalle suositellaan tahnaa jonka fluoripitoisuus on 1 000–1 100 ppm (parts per million) eli 0,10–0,11 % ja tahnaa pitäisi käyttää vain toisella päivän harjauskerroista. Pitänee siis suunnata kauppaan ja katsoa että koriin tulee oikeanlaista hammastahnaa.

Kai tämä tästä pian helpottaa kunhan hampaat ovat kunnolla pinnassa?