Meillä syödään soseita

Nykyisin neuvolassakin suositellaan sormiruokailua. Meillä kuitenkin syödään soseita. Sormiruokaileva lapsi oppii näppärästi ruokaillessa käsien ja suun motoriikkaa. Miksi sitten syötän soseita, vaikka pidän sormiruokailua hyvänä ja jopa ehkä hieman parempana vaihtoehtona? Meidän vauvamme joutui aloittamaan kiinteiden syömisen jo alle 3 kk vanhana, eli korjatulta iältään n. 1 kk ikäisenä. Voitte kuvitella millaiset kuukauden ikäisen valmiudet ovat sormiruokailuun... niitä ei yksinkertaisesti ole. Kiinteitä ja erityisesti lihaa piti kuitenkin saada kuvioihin aikaisin paitsi kasvun turvaamiseksi niin myös raudan saannin vuoksi. Lisäksi rautalisä aiheutti pahoja ilmavaivoja ja kiinteiden syöminen raudan kanssa yhtäaikaa helpotti vatsakipuja ja vähensi itkuisuutta huomattavasti. Siksi meillä aloitettiin syömään sosetta.

Ensimmäisillä kerroilla mahaan tuskin päätyi juuri lainkaan ruokaa. Myöhemmin Oona alkoi imemään lusikkaa kuten tuttia. Soseita oli syöty jo kuukausi ennenkuin suun motoriikka oli sillä tasolla, että lusikka oikeasti meni suuhun ilman imemistä. Vieläkään Oona ei istu niin tukevasti että voisimme kokeilla sormiruokailua. Oona on istunut syöttötuolissa mökillä muutamia kertoja, mutta kotiin tuolia ei ole vielä hankittu. Syöttötuolin hankkiminen on kuitenkin seuraavana to do-listalla.

Mitä meillä syödään tällä hetkellä? Emme vieläkään syö viittä kiinteää ateriaa päivässä, mutta tarkoitus olisi ottaa viiden ateria kuvioihin pian. Tässä ei kyse ole enää missään määrin Oonasta vaan ihan äidin laiskuudesta. Iltaisin tuttipullon lisäksi syöttäminen tuntuu vaivalloiselta, koska sitten iltapesut olisi pakko tehdä uudestaan. Meidän pitää varmaan muuttaa iltarutiinejamme ja ruveta jatkossa syömään iltapala ennen iltapesuja. Aamiaispuuroa olen alkanut keittämään vasta vastikään. aiemmin annoin vielä velliä. Nyt oona on kuitenkin jo pystynyt syömään sen verran karkeampiakin soseita että ajattelin että puurokin voisi mennä. Lihaa on tarjolla yhdellä aterialla, yhdellä juureksia tai kasviksia ja iltapalalla joko puuroa ja hedelmäsosetta tai pelkkää hedelmää. Tähän mennessä kaikki muu on uponnut ainakin melkohyvin paitsi parsakaali. Aion jatkossakin silti tarjota parsakaaliakin, ehkä maku on sen verran vahvempi, että Oonalla kestää hetken tottua siihen. Puuron keittäminen tuntuu vieäkin melko tyhmältä, koska vaikka keitänkin vain puolen desin annoksen jää osa silti syömättä. Ruokahävikin määrä kasvaa väkisin vauvan kanssa. Voin vain kuvitella kuinka kauhistelen roskiin päätyvän ruuan määrää kunhan aloitamme sormiruokailun. Toisaalta koirat varmaan imuroivat melkein kaiken mitä maahan putoaa.

Ajatuksenani on että kunhan Oona vain osoittaa olevansa valmis sormiruokailemaan niin haluan ainakin kokeilla myös sitä. Ennen synnytystä olin nimittäin ajatellut että olisin aloittanut suoraan täysimetyksen jälkeen sormiruoan tarjoilemisen. Aina kaikki ei kuitenkaan mene niinkuin on suunnitellut ja nyt meillä edetään näin.