Ensimmäiset hampaat

Hampominen, hampaiden puhkeaminen, ensimmäiset hampaat, helvetin esikartano... eli emme enää huku vain kuolaan vaan myös kyyneliin. Alaleuassa kuultaa kaksi pienenpientä viivaa suloisesti rinta rinnan. Ei uskoisi että noin pienen ja viattoman näköinen aiheuttaisi tällaista. Ehkä niiden pienten viivojen alla onkin kaksi julmaa torahammasta, eikä somia pieniä valkeita vauvan hampaita. Se selittäisi itkun määrän. Meidän ihana aurinkoinen vauva korvautui kuolaavalla känkkäränkällä. Toisen inhottavaa oloa on niin kurja seurata. Onneksi syy kiukulle kuulsi ikenen läpi heti samantien kun kiukku alkoi, eli en joutunut arvailemaan syytä sen pidempään. Ja tänään tuon ensimmäisen viereen on ilmaantunut syyllinen numero kaksi. Valitettavasti myös kiukku on kaksinkertaistunut.

Purulelu helpottaa noin minuutin, kylmä purulelu ehkä viisi. Syömisen sijaan tänään on enimmäkseen vaan jyystetty tuttia tai purtu lusikkaa. Itkua on riittänyt ja tuntuu väärältä että Oona juuri vasta parantui flunssasta ja heti perään alkoi tällainen kurjuus. Olin toivonut että ensimmäinen hammas tulisi niin myöhään kuin mahdollista, ettei rautalisä ehtisi värjätä hampaita niin paljon. Aina ei saa mitä toivoo ja nyt pitääkin alkaa huuhtomaan suuta ja pesemään hampaita heti kun niistä vain näkyy tarpeeksi että on vain jotain pestävää. Havahduin siihen että vaikka meillä on kyllä hammasharjoja parikin valmiina en ole tajunnut vielä hankkia hammastahnaa. Lunttasin Hammaslääkäriliiton sivuilta että vauvalle suositellaan tahnaa jonka fluoripitoisuus on 1 000–1 100 ppm (parts per million) eli 0,10–0,11 % ja tahnaa pitäisi käyttää vain toisella päivän harjauskerroista. Pitänee siis suunnata kauppaan ja katsoa että koriin tulee oikeanlaista hammastahnaa.

Kai tämä tästä pian helpottaa kunhan hampaat ovat kunnolla pinnassa?

Vauva 5kk

Oona täytti korjatussa iässä 5kk pari päivää sitten. Ero 4kk vanhaan vauvaan on ollut huikea. 4 ja 5 kk välillä on tapahtunut ihmeellinen muutos pikkuisesta vauvasta kommunikoivampaan tyyppiin, joka tuntuu oppivan hurjalla vauhdilla ja ymmärtävän jo paljon.

Nyt Oona osaa jo paljon asioita
-Saa otteen varpaistaan
-Kääntyy vatsalleen ja selälleen
-Siirtelee lelua kädestä toiseen
-Vierastaa
-Potkii tavaroita
-Istuu tukien käsiinsä ja saa vängättyä itsensä istumaan jos nojaa taaksepäin. Selältään istumaan nouseminen ei vielä kuitenkaan onnistu.

Vaikka taitoja tulee kokoajan lisää tuntuu, että halua osata olisi silti paljon enemmän kuin sitä itse osaamista. Huvimestarin kaipuu on kova ja uutta tekemistä pitäisi olla jatkuvasti. Leikit kiinnostavat kokoajan enemmän ja tämän hetken suosikit ovat Körö körö kirkkoon, Tapu tapu kakkaraa ja Harakka huttua keittää. Halu päästä liikkeelle on valtava, mutta osaaminen tosiaan puuttuu, joten nyt leikkimatolla oleminen kiukuttaa helposti, kun yrityksestä huolimatta eteenpäin ei pääse.

Päiväunia Oona nukkuu yleensä kaksi tai kolme kertaa päivässä puolen tunnin pätkän. Tuntuu että mitä enemmän päiväunia saa nukutuksi niin sitä paremmin myös yöllä nukuttaa, Oona nukahtaa yleensä helposti yöunille ja nukkuu n. 10-12 tunnin unia, joko yhdellä syötöllä tai ilman syöttöä. Korviketta menee n. 7 kertaa vuorokaudessa n. 100 - 130ml kerrallaan. Vettä maistelee toisinaan, muttei voi sanoa että kyse olisi vielä varsinaisesta juomisesta. Kiinteitä syö 5 kertaa päivässä hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Puuro, hedelmät, vihannekset ja juurekset uppoavat hyvin. Kala maistuu kohtalaisesti, mutta liha paljon huonommin. Lihoista olen kokeillut kanaa ja kalkkunaa, joita toisinaan saattaa mennä hieman alas, sekä nautaa, possua ja poroa, jotka eivät uppoa ollenkaan. Voikohan kyse olla siitä että liha jää aina karkeammaksi kuin vaikka kasvikset? Miten ihmeessä lihan saa tarpeeksi hienoksi soseeksi, että se uppoaisi paremmin?

Oona kasvaa hurjaa vauhtia ja painoa on jo 7,3kg ja pituutta 64cm eli aika topakka tyttö. Pituuteen olen erityisen tyytyväinen, koska syntymäpituus oli vain 40cm. Ensimmäinen hammas on nyt puhkeamassa. Mitään ei vielä näy, mutta terävä reuna tuntuu jo. Ikeniä näyttää kovasti kutittavan ja kaikki vähänkään kovempi ja nahkeampi kelpaa natustettavaksi. Kuolaa valuu päivä päivältä enemmän, kohta varmaan hukutaan siihen.

Kaikenkaikkiaan alkaa tuntua että saadaan nyt kunnolla tutustua siihen millainen tämä meille tullut tyyppi onkaan ja täytyy sanoa, että ihan mahtava tyyppi se tuntuu olevan.

Keskonen neuvolassa

Oona on nyt korjatulta iältään 5kk vanha. Meillä olisi heti ensi kuun alussa 8kk ryhmäneuvola, mutta olemme reissussa, joten siirsin aikaa kuun loppuun. Ehtiipähän Oonakin edes vähän isommaksi. Tuntuu vähän kurjalta viedä omaa vauvaa sinne muiden samanikäisten sekaan, kun Oona on kuitenkin taidoissa ja koossa niin paljon muita jäljessä. Välillä tuntuu muutenkin kurjalta käydä neuvolassa, jossa testataan taitoja todellisen iän, eikä korjatun mukaan. Meillä on lähes joka kerta ollut eri terveydenhoitaja. Samaa ollaan nähty enimmillään 2 kertaa eivätkä nekään ole olleet peräkkäisiä käyntejä ja tuntuu että terkkareilla on niin kova kiire, että teksteihinkään ei olla ehditty tutustumaan. Sairaalasta on kyllä hienosti soitettu neuvolaan useampaankin kertaan ohjeita omalle terveydenhoitajallemme, mutta siitä ei ole juuri apua, kun emme omaa hoitajaa ole nähneet koko aikana kuin kerran.

Oonalle jäi keskosuuteen liittyen vähän tavanomaista enemmän seurattavaa ja joka kerta joudun selittämään uudelle hoitajalle mitä diagnoosit tarkoittavat, miten keskosseurannat sairaalalla on järjestetty ja mitä asioita neuvolan pitää seurata. Osa ei löydä ohjelmasta johon kasvu kirjataan keskosen omaa käyrästöä, joten sitten kasvuakin arvioidaan vähän sokkona. Onneksi Oona on saanut alun jälkeen hienosti painoa ja pituuskaan ei enää ole -2.5sd alapuolella.

Meille ei oltu edes muistettu kertoa perhevalmennuksen kolmannesta kerrasta. Sitten kun kyselin valmennuksen perään sain kuulla sen menneen jo ja että seuraavaan ryhmään ei kannata mennä koska synnytyksestä on jo ehtinyt kulua liian kauan. Pieni juttu, mutta itseäni tämä harmitti kovasti, koska olin tuota valmennusta odottanut paljon.

En kuitenkaan missään nimessä syytä näistä huonoista kokemuksista terveydenhoitajia. He eivät voi vaikuttaa siihen että saavat töitä vain lyhyinä pätkinä tai siihen että joutuvat siirtymään samassa neuvolassa hoitamaan eri alueita. Kiire varmasti rasittaa heitä vielä enemmän kuin minua se ettei Oonan tietoihin ole ehditty tutustua. On ihan ymmärrettävää, että kun joka kerta on eri hoitaja ei kukaan oikein tiedä tilannetta ja asioita jää siksi hoitamatta. Kaikesta huolimatta olen iloinen että Neuvola on kuitenkin olemassa.

Vaippavuori vähentyy

Hankimme potan n. viikko sitten. Potta oli ollut tarkoitus hankkia jo ainakin kuukauden ajan ja nyt harmittaa ettei sitä saatu aikaisemmin aikaiseksi. Olin kuvitellut että kokeilemme pottaa ja vähän tutustutaan siihen ja joskus jossain vaiheessa siihen saattaisi tullakin jotain, mutta tuskin vielä pitkään aikaan. Vähänpä tiesin.

Eka pissi pottaan tuli jo seuraavana päivänä potan oston jälkeen. Olen vienyt vauvan aina potalle kun on tullut epämääräine tunne, että nyt toisella saattaisi olla hätä. Melkein joka kerta pottaan tulee jotain ja tyttö tuntuu ilahtuvan kovasti. Turhiakin käyntejä tulee välillä. Potalla vietetään aikaa kerrallaan maksimissaan n. minuutti, paitsi jos Oonalla on isompi hätä. Eli aikaa homma ei juurikaan vie.

Meillä käytetään kertakäyttövaippoja. Vauvan syntyessä emme olleet ehtineet hankkia läheskään kaikkia vauvanvarusteita ja teholla ollessa ei tuntunut järkevältä käyttää aikaa ja jaksamista kestoihin tutustumiseen ja niiden hankkimiseen. Luonnollisesti seurauksena tästä päätöksestä on ollut aina täysi vaipparoskis, eli valtava määrä jätettä. Silti tuossa tilanteessa se oli meille ihan hyvä valinta, enkä ole jäänyt harmittelemaan ettemme sitten kestoja alkaneetkaan käyttää, kuten olin ennen synnytystä hieman ajatellut. Hienoa kuitenkin, kun niin monet tuntuvat käyttävät kestoja!

Tänään on käytössä edelleen päivän ensimmäinen vaippa. Ennen pottailua tähän mennessä päivää vaippa olisi pitänyt vaihtaa jo ainakin pariin otteeseen. Eli vaikka jätettä edelleen tietysti tulee on määrä vähentynyt ja myös vaippoja tarvitsee ostaa vähemmän.

Vauva sairastaa

Kuten jo viimeksi kirjoitin meille saapui ikäväksi vieraaksi flunssa. Valitettavasti Oonakin sairastui. Onneksi hänelle ei ole noussut varsinaista kuumetta vaikka pientä lämpöä onkin. Tuntuu kuitenkin kurjalta kuunnella toisen yskimistä ja aivastelua. Toisaalta onneksi tyttö aivastelee ahkerasti, niin että nenä pääasiassa pysyu hyvin auki. Yön jäljiltä kuulosti kuutenkin hyvin tukkoiselta joten yritin helpottaa tilannetta Nenä Fridalla, joka ei valitettavasti tällä kertaa juurikaan auttanut. Muuten Frida on mielestäni ihan huikean hieno yksinkertainen keksintö, joka toimii tosi hyvin. Edellisen flunssan aikaan siitä oli valtavasti apua, kun Oona ei vielä juurikaan aivastellut ja jos aivasteli niin niillä söpöillä pienillä aivastuksilla ei kyllä saanut vielä mitään liikkeelle.

Päädyin eilen antamaan myös pienen annoksen nestemäistä Panadolia, kun alkoi vaikuttamaan että tytön olo on niin kurja. En mielelläni lääkitsisi noin pientä ja aioinkin aluksi jättää lääkkeen antamatta. Tein kuitenkin selkeästi hyvän valinnan koska noin 30 minuuttia lääkkeen jälkeen tyttö vaikutti paljon tyytyväisemmältä omalta itseltään. Yleisvointi vauvalla on hyvä ja ruoka ja maito maistuu, joten en ole huolissani. Ikääkin alkaa olla kohta lasketusta ajastakin jo 5 kk. eli sairastetaan rauhassa kotona. Alle 3kk vanhan kuumeen vuoksihan pitää aina ottaa yhteys lääkäriin. Ei siksi että itse kuume olisi vaarallinen, vaan ettei sen taustalla piile mitään vaarallisempaa.

Koirien vuoksi meidän on pakko kipeänäkin käydä ulkona. Tuntuu kurjalta viedä kipeää lasta ulos, mutta onneksi vaatteet on keksitty ja ulkona on kuitenkin vielä lämmin. Onneksi Roope hoitaa aamun ulkoilun niin riittää että kahdestaan ollessamme käymme vain kerran. Illalla sitten taas toinen voi jäädä Oonan kanssa sisälle, kun toinen ulkoiluttaa koirat.

Flunssaisena vauvan kanssa

Nyt tuntuu syksyltä. Ulkona on viileämpi ja olen kaivanut esiin täkit ja villasukat. Vatsin iso osa vilun tunteesta johtunee kuitenkin minuun iskeneestä flunssasta. Tunsin eilen ensimmäiset oireet. Ääni tuntui käheältä ja kurkku kipeältä. Tänään pää on ollut kipeä, hampaisiin ja niveliin särkee ja kuumetta on 38 astetta, joka tuntuu tällä hetkellä tosi paljolta.

Äitiysloman pomoni ei kuitenkaan ole kuullut sairaslomasta ja vaati hoitoa ja hauskuutusta entiseen malliin. Olen mennyt tänään sieltä missä aita on matalin. Syöttänyt niitä ruokia joiden tiedän maistuvan hyvin ja antanut nukahtaa päiväunille tuttipullo suussa, että tyyppi varmasti nukahtaisi. Päiväunet olenkin käyttänyt siihen että olen maannut sohvalla ja toivonut ettei Oona herää ihan vielä. Tuntuu että olen tänään loistanut äitinä lähinnä surkeudellani.

Roope tuli kotiin ja toi buranaa, jos se helpottaisi päänsärkyä edes hieman ja kun totesin etten millään jaksa tehdä ruokaa tuo enkeli sanoi että oli jo suunnitellutkin että voitaisiin tilata jotain valmista kotiin. Tuo vastasi kuumeiselle kodinhengettärelle kauneinta rakkausrunoa.

Eka kerta potalla

Potan ostaminen on ollut jo pitkään suunitelmana, mutta ikinä kaupassa sitä vaan ei ole muistanut. Olin ajatellut että meille tulee harmaa Baby Björnin potta. Kävimme Ikeassa ja siellä myytiin pottia. Väri on ruma, mutta muuten potta vaikutti ihan asiansa ajavalta joten päätimme ottaa sen niin saadaan asia kuntoon.

Eilen Oona jo koeistui potan, mutta mitään ei vielä tullut. Tänään kuitenkin saatiin jo useammat pisut ja yhdet kakat aikaiseksi eli pottailu lähti mukavasti alkuun. Tietenkään kyse ei ole siitä että Oona olisi vielä oppimassa oikeasti kuivaksi, vaan onnistuin vain viemään hänet potalle oikealla hetkellä. Ainakin toistaiseksi potta vaikuttaa olevan Oonan mielestä tosi kiva juttu, koska kehuja saaliista taitaa olla kiva kuunnella.

Kyselin hieman omilta vanhemmiltamme miten kuivaksi oppiminen on meillä tai sisaruksilla sujunut. Vaihtelu tuntuu olleen aika isoa. Kun yhdellä lapsella vaippoja ei ole käytetty ollenkaan muuten kuin kylässä ja yksi on oppinut kuivaksi vuodessa niin yksi on sitten kieltäytynyt potasta kokonaan ja suostunut istumaan myöhemminkin vain pytyllä ja oppinut kuivaksi vasta lähemmäs kolmivuotiaana.

Tätä sekalaista otantaa pohdittuanu päätinkin edetä sen mukaan mikä tuntuu oikealta tämän vauvan kanssa. Totutellaan pottaan ja katsotaan miten menee. Olen varautunut siihen että viimeistään sitten kun vauva lähtee kävelemään pottailusta tulee paljon haastavampaa. Toivotaan parasta, mutta hyväksytään epäonnistumiset mukisematta ja torumatta.